Työstä ja stigmasta

Kuopion keikalla yksi asiakas, joka muuten oli aivan valtavan ihana, päästi suustaan kysymyksen "onko sulla joku oikeakin työ?" Tähän lyhyen jäätymisen jälkeen kommentoin luultavasti, etten juuri puhu henkilökohtaisesta elämästäni ja jäi harmittamaan, miksen vastannut, että "tää on mun oikea työ!".

Seksityöhön liittyvät asenteet vaikuttavat siihen, kuinka avoimesti työtä haluaa tehdä, kenelle siitä voi kertoa ja millaiset lait meitä horoja koskettaa. #seksityöontyötä tai #sexworkiswork on aktivistien käyttämä tunniste työlle, jota tehdään seksityöhön liittyvää stigmaa vastaan ja on hämmentävää, miten tähän vastataan: eihän seksityö voi olla työtä, jos sitä voisi tehdä kuka tahansa, naiset istuvat pankin päällä, itseään myy vaan epätoivoiset, pakkoraossa olevat naiset, jotka eivät saa muita töitä.

Kuka tahansa ei pysty seksityöhön eikä työ ole kaikkia varten. On pystyttävä sietämään omaan vartaloon kohdistuvaa arvostelua, hiljaisia kausia ja paineita myynnistä. On ehdottomasti pystyttävä erottamaan seksi rakkaudesta. On osattava kohdata toisia ihmisiä edes jollain inhimillisellä tasolla ja oltava ottamaan kahden kesken vastaan tuntemattomia ihmisiä. On jaksettava pitää mielestä ja kehosta huolta, menemällä esimerkiksi tautitesteihin tai ymmärtämällä kuunnella itseään, kun kokee, että ura on ohi. Eipä riitä yksin pillu.

On totta, että seksityöhön liittyy traagisia lieveilmiöitä, niin kuin pizzerioihinkin. Seksin myyntiin pakotettu, ihmiskaupan uhri ei tee työtä, vaan on orja. Nainen, joka rahapulassa valitsee myydä väliaikaisesti seksiä, tekee työtä, vaikka vihaisi sitä. Ei meistä kukaan aina työtään rakasta. Se, että seksipalveluja myyvät nähdään ja heillä on ääni, auttaa tuomaan esiin alaan liittyviä laittomuuksia ja huonoa oloa.

Jos me saisimme vuokrata asuntoja, käyttää maksupäätteitä, mainostaa suomalaisilla sivustoilla avoimesti ja pakkoyrittäjyys poistuisi, kertyisi tästä työstä varmasti enemmän verovaroja eikä työstään kertoessa joutuisi heti epäilysten kohteeksi siitä, tukeeko harmaata taloutta ja pakottaako joku. Sallimalla seksin myyminen, ei alisteta naisia tai seksualisoida yhteiskuntaa. Seksialan yrittäjän työnteko helpottuu, kun käytössä on vakuutukset ja pankkipalvelut eikä työtään tarvitse hävetä.

Myyn palvelua, josta saan asianmukaisen korvauksen. Totta kai se on työ. Ei tämä tunnu täysin samalta, miltä aiemmat työt on tuntuneet, tämä tuntuu paremmalta. Palkka on parempi ja vapautta on enemmän. Silti kerään eläkettä ja maksan sosiaaliturvamaksuja. "Itseni myymisellä" itsestä ei ole lähtenyt mitään, vaan siihen on tullut lisää.